Kun lapsi innostuu jostain tietystä pelistä, se saattaa täyttää suuren osan hänen ajatuksistaan ja puheistaan. Aikuisen voi olla vaikea ymmärtää, mikä pelissä oikein kiinnostaa, jos hän ei koskaan ole nähnyt sitä lähempää tai kysynyt lapselta suoraan siitä.
Yksi tapa lähestyä asiaa on pyytää lasta näyttämään peliä ja kertomaan siitä omin sanoin. Moni lapsi innostuu aidosti, kun aikuinen kysyy tarkentavia kysymyksiä, esimerkiksi mikä pelissä on parasta tai mitä siinä yritetään saavuttaa.
Osoita kiinnostusta ilman arvostelua
On tärkeää kuunnella ilman heti tulevaa arvostelua, vaikka peli tuntuisi aikuisen silmin vieraalta tai turhalta. Lapsi huomaa nopeasti, jos kiinnostus on vain teeskenneltyä, kun taas aito uteliaisuus rohkaisee häntä kertomaan lisää omasta maailmastaan.
Joissakin peleissä voi olla mahdollista osallistua yhdessä, vaikka vain katsojana tai neuvojana. Yhteinen hetki pelin äärellä voi avata keskustelun myös muista asioista, kun tunnelma on rento eikä kyse ole suoraan mistään vaikeasta aiheesta.
Peliin perehtyminen auttaa myös huomaamaan, jos jokin siinä alkaa askarruttaa lasta, esimerkiksi muiden pelaajien käytös tai pelin vaatima aika. Kun aikuinen tuntee pelin edes vähän, näistä aiheista on helpompi keskustella luontevasti ilman että lapsi kokee tulevansa syytetyksi jostain.
Ajan myötä yhteinen kiinnostus peliin voi lähentää vanhempaa ja lasta tavalla, jota moni ei osaa odottaa etukäteen. Pieni uteliaisuus lapsen maailmaa kohtaan kertoo aidosta välittämisestä, vaikka aihe itsessään ei olisi aikuiselle luontainen kiinnostuksen kohde.
Voi olla hyödyllistä myös kysyä, ketkä muut pelaavat samaa peliä ja millaista yhdessä pelaaminen on. Näin saa käsityksen siitä, minkälaisessa seurassa lapsi viettää aikaansa, ilman että kysymykset tuntuvat lapsesta tunkeilevilta tai epäluuloisilta.
Kun aihe otetaan puheeksi luontevasti ja säännöllisesti, siitä tulee osa tavallista arjen keskustelua muiden aiheiden joukossa. Silloin lapsen on myös helpompi kertoa oma-aloitteisesti, jos pelissä tapahtuu jotain, mikä askarruttaa tai ihmetyttää häntä itseään.
Aikuinen voi myös kertoa lapselle omista lapsuutensa leikeistä ja peleistä, jolloin keskustelusta tulee kaksisuuntaista pelkän kuulustelun sijaan. Tällainen vastavuoroisuus opettaa lapselle, että kiinnostus toisen maailmaa kohtaan kulkee aina molempiin suuntiin perheen sisällä.
